Sinua varmaan näkee sitten siellä viittomakielisissä uutisissa joku kerta!
- Ei, sillä en ole äidinkieleltäni viittomakielinen. Se olisi sama asia kuin
olisin lukemassa ruotsinkielisiä uutisia. Viittomakielisissä uutisissa
viittovat henkilöt ovat kuuroja viittomakielisiä, ja he ovat yleensä ne samat
henkilöt joka kerta.
 |
| Tämä on siis vain kulissia. Not gonna happen. Olimme kerran luokan kanssa tutustumassa viittomakielisiin uutisiin. |
Eikös se viittomakieli ole kansainvälistä?
- Ei, joka maassa on oma viittomakielensä. Tähän yleensä tulee
vastakommentti: "Höh, miksi se ei ole kansainvälistä? Eikö se olisi paljon
kätevämpää?" Niin, no olisihan se myös paljon kätevämpää, kun me kaikki
puhuisimme englantia vai mitä? Kielet ovat muutakin kuin kommunikoinnin keino,
ne ovat myös kulttuurisidonnaisia. Klassinen esimerkki on suomenkielen
moninaiset versiot sanalle ”lumi”, kuten loska, räntä, sohjo, hiutale,
hankiainen, nietos. Niitä voi olla hyvin vaikea kääntää muille kielille. Suomessa on suomalaisen viittomakielen lisäksi myös
suomenruotsalainen viittomakieli. Suomenruotsalaiseen viittomakieleen liittyy
vahvasti suomenruotsalainen kulttuuri, minkä takia kuurot lapset opiskelevat
toisena kielenään ruotsin kieltä suomen sijaan.
Voidaan myös miettiä, miten eri puolilla maailmaa olevat kuurot olisivat
voineet kokoontua yhteen luodakseen yhteisen kansainvälisen kielen? Vieläkin
monissa maissa kuurous voi olla häpeä ja kuurot lapset piilotetaan maailmalta
tehden heidät näin kielettömiksi. Ennen myös yhteydenpito on ollut hidasta ja
vaikeaa. Nykyään matkustetaan ja ollaan kansainvälisempiä kuin ennen. Internet
mahdollistaa yhteydenpidon nopeasti ja yli valtion rajojen. Vaikka
viittomakieli ei olekaan kansainvälistä, kuurot voivat mukauttaa viittomistaan
niin, että he voivat kommunikoida toisesta maasta tulleen kuuron kanssa. Tämä
niin kutsuttu kansainvälinen viittominen on paljolti elehtimistä, mutta
myös esimerkiksi lainaviittomien käyttämistä vaikkapa amerikkalaisesta
viittomakielestä. Minä en osaisi kommunikoida kuulevan kiinalaisen kanssa,
mutta suomalainen kuuro ja kiinalainen kuuro sen sijaan osaisivat. Melko
kätevää!
Monet ihmiset eivät pidä viittomakieliä kielinä, vaan ajattelevat niiden
olevan vain elehtimistä tai pohjautuvan täysin puhutun kielen varaan. Näin ei
kuitenkaan ole. Viittomakielet ovat syntyneet luonnollisesti, kun niiden
käytölle on ollut tarvetta, aivan kuten puhutut kielet. Siitä jopa kiistellään
ovatko kaukaiset esi-isämme alkaneet viittomaan vai puhumaan ensin.
Viittomakielet eivät perustu puhuttujen kielten varaan, vaan niillä on oma
kielioppinsa ja lauseenrakenteensa. On olemassa myös viitottua puhetta, jota
viitotaan puhutun kielen sanojen mukaan, mutta sitä käyttävät enemmänkin
kuuroutuneet tai huonokuuloiset ihmiset.
Teetkö sinä sitten töitä myös mykkien kanssa?
- Mykkä tarkoittaa henkilöä, joka ei osaa puhua. Kuurot kuitenkin
osaavat tuottaa ääntä ja jotkut myös puhua. Kaikki eivät kuitenkaan halua
käyttää ääntään, vaan kokevat viittomisen luonnollisemmaksi kommunikoinnin
muodoksi itselleen. Etenkin vanhat kuurot puhuvat monesti ääneen, sillä
oralismin aikakautena (1800-luvun lopulta n. 1960-luvulle) kuuroja opetettiin
kouluissa puhumaan ja viittomakielen käyttö oli kielletty. Mykkä-sana liitetään
yleensä väärin vanhentuneeseen termiin kuuromykkä, jonka käytöstä moni
kuuro voi loukkaantua, sillä se viittaa kielen puuttumiseen. Kuuroilla on käytössään hyvin elävä kieli, viittomakieli. Kuuro tai viittomakielinen ovat nykyään korrekteja
ilmaisuja.
Hienoa, että sinä jaksat auttaa niitä kuuroja!
- Auttaa on minun mielestäni huono termi, sillä se viittaa siihen, että
olisin kuuron henkilön avustaja. Minä en auta kuuroja. Minä vain tulkkaan mitä
ympärillä keskustellaan ja mahdollistan myös tasa-arvoisen osallistumisen
viittomakielisen henkilön omalla äidinkielellä. Tulkki siis vain tulkkaa, eikä
tuo keskusteluun omia näkemyksiään tai auta kuuroa päätöksenteossa. Joillakin kuuroilla voi olla käytössään henkilökohtainen avustaja,
joka osaa viittomakieltä, mutta yleensä silloin kuuro tarvitsee
muussakin elämässään apua. Haluan tähän väliin huomauttaa, että terve kuuro
ihminen ei välttämättä koe olevansa vammainen. Lääketieteessä korostetaan usein
pelkkää vammaisuutta, mutta ei huomioida viittomakielisten kieli- ja
kulttuuri-identiteettiä. Tämä asia on hyvä ymmärtää ja siksi on tärkeää erottaa
tulkin ja avustajan roolit toisistaan.
 |
| Anna tulkkaa |
Osaaksä sujuvasti sitä pistekirjoitusta?
- Pistekirjoitusta käyttävät sokeat, joten valitettavasti en. Toisaalta osa
viittomakielentulkeista työskentelee myös kuurosokeiden tulkkeina. Kuurosokeat
käyttävät näön asteesta riippuen pistekirjoitusta. En silti usko, että kovin
moni tulkki hallitsee pistekirjoituksen. Correct me if I'm wrong!
Mä en ainakaan osaa kommunikoida kenenkään kuuron kanssa...
- Varmasti osaat! Hyvään alkuun pääset jo sillä, kun et huuda tai ala
puhumaan englantia. Niistä ei ole apua. Sen sijaan ota kuuroon katsekontakti,
sillä se on heille tärkeää. Jos osaat elehtiä, elehdi. Ihan tavaroiden
osoittamisella, jonkin tekemisen näyttelemisellä tai peukuttamalla voi saada
asian ymmärretyksi. Voit myös puhua selkeällä huuliolla, eli
liikuttaa suutasi artikuloiden selkeästi. Osa kuuroista pystyy lukemaan
huulilta. Voitte myös kirjoittaa paperille tai puhelimen tekstiviestikenttään,
mutta ota huomioon, että kuurojen suomenkielen taito vaihtelee. Kuuron huomion voit saada heiluttamalla kättäsi tai lähietäisyydellä neutraalille alueelle kuten olkapäähän koskettaminen on aivan ok. Myös jalan tallominen lattiaan (siitä aiheutuvan tärinän tuntee) tai valojen räpsyttely ovat eräitä keinoja herättää huomio.
Paras tapa tietysti olisi opetella edes hieman viittomakieltä tai ainakin
sormiaakkoset, joita käytetään viittomakielessä ilmaisemaan esimerkiksi nimiä
ja asioita, joille ei ole vielä syntynyt omaa viittomaa. Jos paikalla on
tulkki, osoita sanasi suoraan kuurolle. Tulkki kääntää kaiken juuri niin kuin sanot.
Niinpä sinun ei tarvitse lisätä alkuun esimerkiksi ”Sanoisitko hänelle, että
minulla on asiaa.” Sinun ei tarvitse huomioida tulkkia vaan voit puhua kuurolle
ihan normaalisti. Vaikka voikin olla aluksi outoa, että kuuron henkilön puhe
tulee tulkattuna toisen ihmisen suusta, siihen tottuu nopeasti ja on selkeämpää
katsoa juuri sitä henkilöä, joka kommentit oikeasti esittää.
 |
| Sormiaakkoset |
Sulla on varmaan aika hiljaista siellä töissä!
- No, minä tosiaan tulkkaan kahden eri kielen välillä: suomen ja
suomalaisen viittomakielen. Jos kuuro ja kuuleva henkilö käyvät keskenään
keskustelua, niin minä tulkkaan kuulevan kommentit viittomakielelle ja kuuron
kommentit puhutulle kielelle. En oikein ymmärrä ajatusta tämän kommentin
takana...
Kuinka kiinnostuit viittomakielestä?
- Lähdin opiskelemaan tätä alaa tosiaan aivan pystymetsästä, en ollut
koskaan tavannut kuuroa eikä minulla oikeastaan ollut kunnon käsitystä
millaista viittomakieli oikeastaan on. Lukiossa minusta piti tulla psykologi,
mutta abivuonna tuntui, että olen taas nollapisteessä. Mietin kuumeisesti mitä
oikein haluan tehdä elämälläni, kunnes eränä iltana vastaus löytyi
abikalenterista. Seilailin sitä töissä ja vastaan tuli mainos: "Haluatko
viittomakielentulkiksi?" Tästä se ajatus lähti kehittymään. Muutin
Helsinkiin ja opiskelin ensin vuoden Kuurojen kansanopistossa viittomakieltä.
Kiinnostus säilyi ja hain vuoden loputtua tulkkikouluun. Näin pitkä matka on jo
tultu.
Millainen on tulkkikoulutus?
- Viittomakielentulkin koulutus on 4 vuotta (laajuudeltaan 240
opintopistettä) kestävä ammattikorkeakoulututkinto. Tällä hetkellä tulkiksi voi
opiskella Humakissa pääkaupunkiseudun ja Kuopion yksiköissä tai Diakissa
Turussa. Opinnot koostuvat alkuvuosina pääasiassa suomenkielen ja
viittomakielen kursseista. Myöhemmin perusteiden ollessa hallussa siirrytään
harjoittelemaan kääntämistä ja edelleen tulkkausta. Harjoittelujaksot ovat
tulkkikoulutuksessa muutaman viikon mittaisia ja melko lyhyitä verrattuna
muihin ammattikorkeakouluihin ja ne koostuvat pääasiassa eri tulkkifirmoihin
tutustumisista ja tulkkauksen harjoittelemisesta.
Viimeisenä opiskeluvuotena tehdään neliosainen niin sanottu ”loppukoe”,
jonka hyväksytysti suorittaneet (vähintään arvosanan 3 saaneet) voivat hakea
jäsenyyttä valtakunnalliseen tulkkirekisteriin. Tämän on edellytys tulkin
ammatin harjoittamiselle. Tulkkirekisterikokeen lisäksi keskitytään tietysti
paljon opinnäytetyön tekemiseen, mutta myös oman suuntautumisvaihtoehtonsa
taitojen syventämiseen. Koulutuksessa on mahdollista suuntautua pedagogiikkaan
eli viittomakommunikaation opettamiseen, kääntämiseen tai tulkkaukseen (joko
kuuroille tai kuuroutuneille, huonokuuloisille ja kuurosokeille) tai
kansainvälisyyteen. Nykyään Diakissa on myös puhevammaisille tulkkauksen
suuntautumisen mahdollisuus.
 |
| Paras luokka ikinä <3 |
Opiskelin itse Humakissa silloisella Helsingin kampuksella. Nykyään koulutus on jaettu tapahtuvaksi 2 ensimmäistä vuotta Kauniaisissa ja 2 viimeistä Helsingissä. Kouluun tultaessa ei siis tarvitse osata ollenkaan viittomakieltä. Näin ollen ei voida mitenkään olettaa, että hallitsisimme kielen täysin lähtiessämme koulun penkiltä. Todellinen oppiminen alkaa vasta työelämässä, mitä varten koulu antaa kyllä tarvittavat työkalut perustilanteista selviytymistä varten. Kouluvuodet olivat todella rankkoja, mutta myös palkitsevia. On hienoa tietää, että pystyy rutistamaan itsestään paljon suorituksia lyhyessä ajassa. Parhaat muistot ovat silti jääneet ihanasti luokkalaisista, niin erilaisista, mutta samanhenkisistä ihmisistä. En olisi voinut päätyä parempaan seuraan.
Millaisissa paikoissa tulkki työskentelee?
- Vuonna 2010 tulkkauspalvelun järjestäminen siirtyi kunnilta Kelan
vastuulle. Sitä ennen tulkit olivat paljolti freelancereita, mutta nykyään
suurin osa työskentelee jonkin yksityisen tulkkifirman listoilla. Kela ostaa
tulkkauspalveluja näiltä yrityksiltä hintajärjestyksen perusteella, mikä
määräytyy muutaman vuoden välein käytävän kilpailutuksen mukaan. Kelan lisäksi
myös yksityiset tahot kuten esimerkiksi sairaalat ja oikeusistuimet voivat
tilata tulkin käyttöönsä. Kelan riveissä työskentelevän tulkin on oltava
tulkkirekisterissä ja koulutus suoritettuna. Jotta tulkkien toiminta olisi
mahdollisimman yhtenevää, tulkeille on kehitetty oma ammattieettinen säännöstä,
josta tärkein sääntö on varmasti vaitiolovelvollisuus.
Viittomakielentulkki voi työskennellä periaatteessa missä tahansa.
Opiskelutulkki on töissä jossain oppilaitoksessa ja voi olla saman asiakkaan
kanssa koko tämän koulutuksen ajan. Asioimistulkki puolestaan menee kuuron
asiakkaan kanssa milloin lääkäriin, työpaikkahaastatteluun, kampaajalle tai
treeneihin. Omasta mielestäni parasta olisi näiden kahden tulkkausmuodon
kombinaatio, mutta se on tietysti mielipidekysymys. Toimin itse tällä hetkellä
pelkästään asioimistulkkina eli jokainen päivä on aivan erilainen ja vastaan
voi tulla vaikka mitä yllättäviä tilanteita. Välillä aina havahdun toteamaan kuinka
monipuolinen tämä ala onkaan ja miten minun pitäisi tietää vähän joka asiasta
jotain. Hyvin haastavaa, hankalaa ja joskus jopa palkitsevaa!
Paljonko Suomessa on kuuroja? Entä tulkkeja?
Suomessa on arviolta 4000–5000 kuuroa, jotka muodostavat yhdessä kuurojen
yhteisön. Jos lasketaan yhteen kaikki viittomakieltä käyttävät henkilöt luvut
nousevat välille 10 000–14 000. Silloin otetaan mukaan myös viittomakieltä
toisena tai vieraana kielenä käyttävät henkilöt. Heihin kuuluvat esimerkiksi
kuurojen kuulevat perheenjäsenet, tulkit ja viittomakieltä opiskelevat.
Tulkkeja Suomessa on arviolta 500-700, joista kaikki eivät kuitenkaan tee
viittomakielentulkin töitä.
Hups, tästä tekstistä tuli aika pitkä, mutta niin käy usein, kun aihe on
lähellä sydäntä. Jos jokin asia jäi epäselväksi tai on muuten vain kysyttävää
niin älä epäröi kommentoida. Olen päätynyt kyllä erikoiselle ja mahtavalle
alalle. Erilaisuus on rikkaus (peace & love!) Tähän loppuun vielä maailman
ensimmäisen kuuron räppärin Signmarkin musiikkivideo Fighting. Enjoy!
Lisätietoa löytyy alta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti